perjantai 18. tammikuuta 2019

Viherkasvipohdintoja.




 Perjantaimoikat!

Nappailin parit kuvat tänään aamun hämärissä olkkarista.
Joulukuusi sai viimein lähtöpassit viime lauantaina (se oli kyllä ihana♥)
ja olohuoneen nurkka ammottaa edelleen tyhjyyttään. 
Tuossahan on ollut se iso viherkasvi, vähän romuluinen tapaus, 
jo nuoruudesta asti mukanani kulkenut viirivehka. 
Olen kasvattanut siihen tunnesiteen 27 vuoden aikana enkä tietenkään voi siitä luopua, 
mutta jospa se löytäisi paikan jostakin muualta... 
Mutta mitäpä tilalle tuohon? 
Joku vähän kevyempi kasvi?






 Vaihdoin sohvanpäälliset vaihteeksi tummansinisiin.
Talven ekat tulppaanit on hankittu 
ja jospa tuon valotähdenkin saisi riisuttua vihdoin viikonlopun aikana.
Innostuin muuten pyhien aikana taas lukemisesta ja olen ahminut monta kirjaa, 
joko perinteistä tai sitten Nextoryn e-valikoimista.






Viikonlopputoivotuksia kaikille!
Täällä pyryttää tällä hetkellä niin paljon, että koko maailma on ihan valkoinen.
Oikea elokuvalumisade♥


Teija






tiistai 15. tammikuuta 2019

Kesäkaipuu.


















Joka vuosi tammikuussa, heti kun on päästy uuden vuoden puolelle, 
alan odottaa kesää. Niin se vain menee. 
Talvikin on ok, varsinkin jos se on tällainen kuin nyt, lunta ja pikku pakkasta. 
Puhumattakaan Lapin lomista, hiihtolomalla ainakin ollaan Pyhätunturille menossa.  
Monenlaista mukavaa on tiedossa tulevina kuukausina, 
mutta siltikin voisin hyvin skipata kaiken ja teleportata itseni kesään.

Taidan vaan olla kesän lapsi sitten! 
Näitä kuvia ladattaessa silmät alkavat väkisinkin kiiltää, 
ah kesä ja Keloranta!

♥ Teija





maanantai 7. tammikuuta 2019

Riippumatto olohuoneessa ja muita kuulumisia.







Halleluja, täällä sitä ollaan linjoilla vihdoin parin kuukauden hiljaiselon jälkeen! 
Mutta voin vakuuttaa, että elo täällä ei ole ollut hiljaista. 
Paitsi ihan vuoden pari viimeistä viikkoa. 

Lokakuisen Ranskan matkan jälkeen työt imaisivat mukanaan täydellisesti. 
Loppuvuosi on perinteisesti sesonkiaikaa tällaiselle käsityöalan ihmiselle, 
ja niinhän sitä painettiin menemään kohtuullisella tempolla jouluun asti. 
jotakuinkin selväpäisenä selvisin, ystävien ja muun tukijoukon avustuksella. 
Onneksi elämässäni on liuta mahtavia tyyppejä, joiden varaan voin laskea♥









Vuosi 2018 oli hyvä vuosi, rohkeuden vuosi. 
Uskalsin perustaa yrityksen toukokuussa, ja monia hienoja juttuja tapahtui sen tiimoilta. 
Ei tässä suuria (rahallisia) rikkauksia päästä nauttimaan vielä pitkään aikaan, jos koskaan,
mutta olen erittäin onnellinen työssäni. 
Tärkeintä tällä hetkellä on kuitenkin perhe ja pojat, 
joita olen kotityöläisenä ilolla vastaanottamassa koulusta kotiin. 
Kotimaisuus, ekologisuus, läpinäkyvyys ovat muita arvoja, jotka ohjaavat tekemistäni. 

Vuosi 2018 muistetaan myös extralämpimästä kesästä, mökkeilystä ja ystävistä. 
Pohjoisen mökillä vietin myös monta hienoa viikkoa perheen tai ystävien ja siskojen kanssa. 
Kyläkoulumme puolesta taisteltiin jälleen sydänverellä pariinkiin otteeseen, 
mutta koulutyö jatkuu onneksi♥ 
Samalla tuli talkoiltua vanhempainyhdistyksen kanssa parituhatta tuntia, 
kun skrapasimme ja maalasimme koulurakennuksen ulkoseinät kuntoon.






Joululomalla oli lupa hiljentyä ja laiskotella, ja nauttia yhdessäolosta.
Joulu oli ihana ja perinteinen! 
Ei haittaa, vaikka kärsimme vatsatautiepidemiastakin, 
ja pukki kävi vain pikaisesti ovella tervehtimässä. 
Severi 7v uskoo vielä ihan täydellisesti joulun ihmeeseen♥
...ja niin se riippumatto! 
Se oli Severin paras joululahja, joka on ilostuttanut olohuoneessamme aatosta asti. 
Ja ilostuttaa edelleen, ihan kiva pötköttelypaikkahan tuo tuossa on!

Oikein ihanaa uutta vuotta kaikille! 
Uskoisin että postaustahti se tästä taas normalisoituu. 
Syksyinen Normandiakin on vielä mielen päällä♥ 

t. Teija




 

maanantai 5. marraskuuta 2018

Siideriä ja calvadosta.










Hei, tiedättekö sen tunteen, kun kauan haaveilee jostakin asiasta, 
ja yhtäkkiä huomaat, että haave toteutuu? 

Näin minulle kävi tämän Normandianmatkan kanssa. 
Olen jo joitakin vuosia suunnitellut (enemmän ja vähemmän tosissaan) 
automatkasta juurikin tänne Luoteis-Rannikon maisemiin. 
Perhe siis autoon ja jonkinlainen matkasuunnitelma, kauniit ja pikantit yöpymispaikat,
viinitiloja, maihinnousupaikat, yhteistä aikaa tärkeimpien kanssa. 
Okei, ehkä Disneyland myös poikien vuoksi tietty :) 

Kunnes nyt alkukesästä anoppi sitten otti tämän matkan puheeksi. 
Että kiva olisi lähteä, mutta matkaseuralainen vaan puuttuu.
No minä minä ja käsi ylös! 
Mies tokaisi siihen, etä käy sä nyt sitten tsekkaamassa paikat etukäteen :)








Voitte varmasti kuvitella innostukseni, kun saavuimme Pierre Huetin calvadostilalle. 
(Koska olemme Calvoksen departementissa, niin täällä valmistetaan calvadosta.
Vähän kuten konjakkia Cognagissa.)
Tutustuimme siiderin ja calvadoksen valmistukseen, viinikellareihin, ihanaan pittoreskiin pihaan... 
ja maistelemaan tuotteitakin toki päästiin.
Huetin tila on vuodelta 1865 ja sijoittuu kuuluisan siiderireitin varrelle. 
Reitiltä löytyy useita tiloja, joilla poiketa.













Tuliaiseksi hotellille ostin pullon mietoa siideriä, todella hyvää! 
Alkostakin muuten löytyy hyviä englantilaisia ja ranskalaisia siidereitä. 
Mukava oli juoda pari lasillista ja ihailla tällaista maisemaa :)

♥ Teija