lauantai 30. tammikuuta 2016

Kiva ilta uudessa Denniksessä.











Muutama nopea räpsy eilisillalta uusitun Ravintola Denniksen avajaisista. 
Åbloggarit saivat kutsun muiden yhteistyötahojen muassa, ja varsin virkistävä parituntinen vietettiinkin. 
Dennis on legenda, ja palvellut asiakkaitaan Turussa jo vuodesta 1975.
Sittemmin ravintola on jalkautunut laajemmaltikin, 
ja ilostuttaa asiakkaitaan herkullisella ruoalla myös Helsingissä, Kirkkonummella ja Tampereella. 

Itse olen Denniksessä vieraillut jo ainakin parikymmentä vuotta. 
Sieltä on saanut aina hyvää ruokaa ja hyvää palvelua.
Alla Susu, ah! Ikuinen suosikkini! Miljöö on ollut hyvin perinteinen punavihreine somistuksineen, 
valkosipuliletteineen ja viinipullokynttilänjalkoineen. 
Lasten kanssakin on ollut helppo pistäytyä Denniksessä kivan leikkipaikan vuoksi. 

Uusi Ravintola Turussa muutti aivan seinän taakse, samaan osoitteeseen Linnankatu 17. 
Ulkoisesti puitteet ovat muuttuneet radikaalisti, modernimpaan suuntaan.
Bistrohenkeä, mustaa, harmaata, ripaus teollisuushenkeä... 
Sitä mitä nykyään uudet ravintolat enimmäkseen edustavat. 
Samanlaista perinteistä kodikkuutta Denniksestä siis ei enää löydy, mutta ei se haitaksi ole.
Hyvä ruoka lienee edelleen se tärkein valtti ravintolassa, 
ja siitähän eilisiltana todellakin nautittiin!

Buffetpöydät notkuivat toinen toistaan maistuvimpia italialaisia herkkuja. 
Tunnustan, söin helposti kolme lautasellista ja tiramisut päälle :) 
Pizzat taisivat tällä kertaa jäädä sivurooliin, vaikka pizzaravintolassa oltiinkin. 
Kylmät alkupalat, sekä ihana pasta kera tryffelin veivät kielen mennessään... 
Ja luulen, että pöytäseurueeni loput jäsenet olivat samoilla linjoilla.

Olihan kiva ilta, ja kun vielä sai ottaa tuon miehenkin mukaan. 
Rentoa tunnelmaa viinilasillisen ja kuulumisten vaihdon lomassa.
Kiitos Dennikselle, kiitos pöytäseurueelle, kiitos Åbloggareille! 
Suosittelen pistäytymään Linnankadulla :)

♥ Teija






torstai 28. tammikuuta 2016

Kesän kaipuu.

















Niinhän siinä joka kerta käy, että kun vuosi vaihtuu, 
niin mieli alkaa haahuilla jo kesässä ja tulevassa mökkikaudessa... 
Varsinkin tällaisessa loskasäässä on ihana selailla koneelta edellisten kesien kuvia! 

Näitä kuvia kun katson, niin tunnen elävästi lämpimät kalliot jalkapohjien alla,
sekä keskikesän kuuman paahteisen tuoksun rantapeitolla köllien. 
Kuulen meriharakat ja aallot, hätistelen murkkuja pois peitolta, vahdin poikia vedessä.

Tunnustan, että silmät hieman kiiltävät liikutuksesta,
ja seuraavaksi alankin laatia listaa ensi kesän mökkiaskareista...

Torstaita ja rentoa tulevaa viikonloppua ystävät!

♥ Teija






tiistai 26. tammikuuta 2016

Kaidalla tiellä.





Täällä ollaan edelleen terveellisen elämän pauloissa! 
Jo kolmisen viikkoa, hiphurraa, olen tarkkaillut syömisiäni ja liikkunut. 
(Tästä touhusta on aivan pakko tehdä julkista, 
koska luulen, että sekin auttaa onnistumiseen :)

Illat ovat edelleen pahimpia, silloin tekisi mieli kaivella kaappeja ja mutustella vaikka mitä. 
Mutta muuten olen kyllä hyvin tyytyväinen tähänastiseen suoritukseen.
Vaikkei painoa ole tippunut (toiveikas 'vielä') montaakaan kiloa, 
niin olo on tosi paljon energisempi. 
Salilla käyn kaksi kertaa viikossa, lisäksi kävelyä ja soutulaitetta kotioloissa, 
ja viime viikolla pääsin jopa hiihtämään! 
Nyt näyttää keli kyllä niin floskaiselta, että mahtoikohan se ilo kaikota hetkeksi...

Eilen wokkasin lounaaksi taas samantyyppistä, mitä lähes joka päivä. 
Valkokaalia, sipulia, varsiselleriä ja mausteeksi Santamarian Soy & sweet chili-kastiketta. 
Lisäksi raejuustoa, avokadoa, pari oliivia ja siemensekoitusta. 
Nopsaa, helppoa, hyvää, sopii mulle! 
Tällä kertaa en lisännyt edes tonnikalaa tai katkarapuja.

Ja jälkkäriksi palanen raakasuklaata!
Sain joulupukilta lahjaksi Cocovin raakasuklaan valmistuspaketin,
ja testailin sitä viime viikolla. 
Yllätyin, miten helppoa ja hauskaa puuhaa raakasuklaan tekeminen itse oli, 
ja suunnitelmissa olisi tehdä uudelleenkin. Suosittelen!




Paketissa oli mukana pienet muotit, joiden avulla sai tehtyä just sopivan kokoisia paloja. 
Taidanpa seuraavaksi kaivaakin pakastimesta taas yhden kahvin kera... 

Pirtsakkaa alkuviikkoa sinne ruutujen toiselle puolelle!
Täällä lounaassa tosiaan sataa vettä ihan vaakaan, 
toivottavasti ei ihan kaikki lumet sula.

♥ Teija





torstai 21. tammikuuta 2016

Kangasherkkuja.






Kaivelin tässä työhuoneen tekstiilipinoja, 
ja vastaan tuli monta kangasta, joista on pitänyt tehdä jotakin, joskus.
Lähinnä lapsille, sillä iloiset ja värikkäät kankaat usein saavat inspiraationi valloilleen.
(Sama pätee muuten myös värikkäisiin villalankoihin, 
vaikka kotona sisustuksessa ja omassa pukeutumisessa suosinkin neutraalia värimaailmaa.)
Innostus pinojen kaiveluun lähti tänään oikeastaan siitä, 
että pahaa aavistamatta kipaisin kangaskaupasta hakemassa valkoista ompelulankaa.
Ja hieman sitten silmäilin niitä trikoopinojakin siinä...
ja extempore ostinkin palaset, nuo ankkurit ja palomiehet. 
Niistä tulisi aika kivoja teeppareita pojille kesäksi...

Nyt päätin, että tuleva hiihtoloma olkoon pyhitetty kaikille näille kankaille, 
joista joskus on pitänyt tulla jotakin kivaa. 
(Näillä näkymin ei vielä ainakaan reissuja tiedossa.)
Sisustustyynyjä sängyille, kenties lattiatyynyt tai uudet verhot..? 
Severi voisi tarvita myös pienen essun leipomista ja askartelua varten...
Oskarille nämä kuosit ovat jo valitettavasti hieman lapsellisia, 
mutta uskokaa pois, kyllä tuolta löytyy hänenkin huoneeseensa sopivia ;) 

Torstai toivoa täynnä, ja upea auringonpaistekin hellii!

♥ Teija


 


tiistai 19. tammikuuta 2016

Talviurheilua ja talkoilua. (Ja hieman avautumista.)










 Meillä on ilo asua täällä maalla luonnon helmassa. 
Ei näy iltasella juurikaan valoja naapurista, katuvaloista nyt puhumattakaan. 
Hyvin näkyy kuu ja tähdet, sekä revontulet.  
Peuroja moikkaillaan tuossa tien varrella päivittäin ja muitakin nelijalkaisia.

Hiljaista on. Auto suhahtaa ohi silloin tällöin. 
Välillä pelätään susia, mutta niihinkin havaintoihin on jo tottunut tässä vuosien varrella. 
On naapuriapua ja yhteisöllisyyttä, 
vaikka lähimpään omakotitaloon saattaa olla puolikin kilsaa.
Meille on ilo, että monta uuttakin taloa on rakennettu, 
ja ollaan saatu mukavia uusia naapureita lisää.

Oskari käy yli satavuotiasta kyläkoulua, 
jossa opiskelee tällä hetkellä rahtusen alle 70 oppilasta. 
Oma isäni on käynyt samaista koulua 1950-luvulla,  hänen kotipaikkansa sijaitsee tässä lähellä.
Itse kävin eskarin täällä 1986-87 ja mieheni 70-luvulla, joten perinteitäkin löytyy. 
Matkaa meiltä koululle kertyy kaksi kilometriä, eikä ole jalkakäytävää taikka niitä valoja.
Itselläni on onni nyt tehdä töitä kotona, 
koska pystyn päivittäin poikaa kuljettamaan koulumatkat. 
Taksiuljetushan järjestyy vasta, kun on matkaa yli 5 kilometriä. 
En valita, me ollaan tosi onnekkaita täällä!

Koulullamme toimii tosi vireä vanhempainyhdistys, josta saa olla oikein ylpeä. 
On kerätty rahaa, jotta lapset pääsisivät esimerkiksi luokkaretkille, 
teatteriin tai muihin kivoihin rientoihin.
Avustettu koulua muutenkin hankinnoissa, 
pienimmästä päästä vaikka ksylitolipastillit jokaiselle oppilaalle ruokailujen päätteeksi.
On taisteltu koulun säilymisen puolesta jo useaan otteeseen. 
Lähetetty kirjelmiä ja vetoomuksia, järjestetty keskustelutilaisuutta.
Todellakin taisteltu, ja edelleen kamppailu vaan jatkuu. 
Väsyttävää, uuvuttavaa, nujertavaa mutta aina vaan noustaan, joka vuosi.

Sillä niin, kulujahan tämmöisestä vanhasta koulusta vaan on. 
Pitäisi korjauttaa sitä ja tätä, että rakennus olisi nykyvaatimusten mukainen. 
Pelkkää kulua vaan, eikä ajatella lasten viihtyvyyttä. 
Miten upea ympäristö on lapselle kasvaa ja kehittyä pienessä kyläkoulussa, 
jossa isommat pitävät huolta pienemmistä ja erityistarpeetkin pystytään ottamaan huomioon.
Kunnan isät haluisivat niin mielellään ympätä kaikki lapset samaan isoon yhtenäiskouluun, 
jossa sitten opiskelisivat kaikki kutakuinkin eskarista ysiluokkaan asti. 
Järjetöntä tässä mielestäni on myös se, että he jotka eniten haluaisivat pienen koulumme ajaa alas, 
eivät itse tietenkään ole edes kuntalaisia, vaan asuvat jossakin ihan muualla. 
Miten siltä pohjalta pystyy samaistumaan kuntalaisiin ja tekemään päätöksiä, 
perustuen muihinkin kuin pelkästään taloudellisiin asioihin?
Kyllä vaan sydäntä riipii tällaiset ajatukset!

Niin ja vanhempainyhdistys jäädyttää lapsille vuosittain myös koulumme luistelukentän.
(Koska kunnalla on rahkeita jäädyttää vain keskustan kentät.)
Tämän vuoden uutuus meidän koululla on lahjoituksena saatu ja talkoilla kunnostettu vanha jäkiskaukalo.
Eikö ookin aika hieno juttu? 
Voin kertoa, että käyttöaste on ollut tosi kova! 
Nyt tykkää pojat pelata, kun kiekkoa ei tarvitse hakea penkasta, 
ja tytötkin, kun ei tarvii pelätä hurjana kiitäviä jäkistähtiä. 

Viime viikolla kentällä vietettiin oikein virallisia avajaisia. 
Seitsemisenkymmentä lasta ja vanhempaa vietti mahdottoman mukavan illan jäällä, 
luistellen, makkaraa paistaen ja kuulumisia vaihdellen. 
Ja paikallislehtikin kävi oikein juttua tekemässä. 

Olen ylpeä maalaisuudestani, tästä yhteisöstä ja talkoohengestä joka täällä vallitsee. 
Ihan supermahtavaa, ja halusin jakaa nämä ajatukset myös teille.
(Vaikka verenpaineet tässä välillä vähän lähtivätkin nousuun...)







♥ Teija




maanantai 18. tammikuuta 2016

Banaanilätyt.







Heissulis ja hilpeää maanantaita! 

Tekaisin banaanilettuja välipalaksi, ja heti ensi alkuun on pakko tunnustaa, 
etten moisista ollut ikinä ennen tätä päivää kuullutkaan.
Siskoni näistä vinkkasi, kun valittelin banaanien kokeneen meillä inflaation.
Jatkuvasti saa (sai) olla heittelemässä mustia banskuja kompostiin.

Wau, tähän saumaan ei olisi voinut paremmin osua tää vinkki! 
Terveellinen, kevyehkö, gluteeniton ja maidoton välipala,
joka sopii täydellisesti tähän alkuvuoden terveellisyysteemaan :)

Kyseessä on siis lättytaikina, johon tulee pelkästään banaania ja munia. 
Suurinpiirtein suhteessa 1 bansku/1 muna. 
Tai jos on kyseessä iso banaani, niin sitten kaksikin munaa.
Sauvasekoittimella sekoittelin suitsait, mausteeksi lisäsin tilkan hunajaa ja kanelia.
(Netistä googlaillessa tuli vastaan muutamakin eri variaatio.) 

Varmastikin tuttu ohje monelle, mutta mähän oon perinteisesti myöhässä trendeissä ;) 
Maku oli hyvä, ja tuntui uppoavan myös Oskarille ja koulukaverille.
(Kunnes tulin tokaisseeksi sen maagisen, 
että Maistuiko? Tää ei ollutkaan ihan tavallinen lettutaikina... ;D)
Paistaessa kannattaa muuten tehdä pieniä lättyjä, koska taikina on melko hajoavaista. 

Hyvää, helppoa ja nopeaa, toimii meillä erinomaisesti. 
Muistakin terveellisistä välipaloista saa muuten mulle vinkata,
herkkuhammasta kolottaa varsinkin iltaisin armottomasti! 

♥ Teija


Ps. olo on oikeastikin ollut melko hilpeä maanantaista huolimatta? 
Uskon, että kevyemmällä ruokavaliolla ja liikunnalla on osansa asiassa :)




perjantai 15. tammikuuta 2016

winter shades










Nämä harmaat ja utuiset sävyt kiehtovat minua juuri nyt. 
Vielä saa talvinen pysähtyneisyys (ja ulkona valtoimenaan tupruttava lumisade!) vallata mielen. 
Hetki vain, niin pastellit alkavat hiipiä tähänkin valtakuntaan... 

Perjantaita!

♥ Teija

ps. Uusi Asun-lehti on mielenkiintoinen ja tuhti lukupaketti, ootteko tutustuneet?