Kasvista pöytään! (Ja parempaa asennetta)

Mukavaa uutta vuotta 2018! 

Täälläkin aletaan vihdoin heräillä joululoman jälkeiseen arkeen,

 täydellä tohinalla on menty jo ainakin toista päivää :)

Loma oli kyllä ihana; perhekeskeinen ja sisälsi kaikkea kivaa toimintaa.

Jos loppuvuoden avainsanojani olivatkin keuhkokuume, makoilu, 

pöhötys, masennus, ketutus, mökkiytyminen ja suoranainen v***tus, lihomisesta puhumattakaan,

niin nyt on hyvä suunnata uudenlaiseen asennoitumiseen. 

Sohvan uumenissa ryömiskely ja itsensä piinaaminen saa nyt luvan loppua 

ja aion keskittyä pelkästään positiiviseen.

En lupaa itselleni tiukkoja dieettejä tai pakonomaista puurtamista kuntosalilla 

(varsinkaan kun urheilukielto on sairauden jäljiltä edelleen voimassa) 

vaan sellaista hidasta opettelua itsensä kuunteluun ja vaikkapa kasvispainotteiseen ruokavalioon. 

Vieläkin enemmän positiivista ajattelua kaikesta ympäröivästä.

Ulkoilua ja enemmän luonnosta nauttimista ja sen havainnointia. 

(Ja ehkäpä sinne salille sitten vähän myöhemmin!)

Olin loppuvuodesta niin huonossa kunnossa, että tällaiset perusjutut 

ja itsestäänselvyydet olivat jo jäädä unholaan. 

Miehen kanssa molemmat tykkäämme kasvisruoasta, 

ja olemmekin päättäneet vähentää lihan käyttöä jonkin verrankin.

Toki lihapulliakin edelleen syödään, ja silloin tällöin on hyvä saada kunnon pihvi!

Uskokaa tai älkää, Oskari tässä taannoin jopa toivoi ruoaksi kasvissosekeittoa :) 

Koska se koulussa oli ollut niin hyvää!

Ehkäpä toivoa on siis myös nuorison osalta... 

Positiivisen ajattelun siivittämänä on ollut kiva palata myös töiden ääreen. 

Parikin tilasta työn alla, ja uuden suunnittelua. 

Nautittaan tammikuusta ja uusiutumisesta!

♥ Teija

Hus pois flunssa!

No niinhän siinä sitten kävi, että hännän huippuna sairastuin minäkin sitten perheessä riehuvaan flunssaan. 

Kerran pari vuodessa on sitten tauti kärsittävä, ja koetettava lääkitä sitä parhaan mukaan. 

Nyt olen innostunut ekaa kertaa elämässäni hunajasta!

 Ennen joulua olin mukana eräässä myyntitapahtumassa tuotteideni kanssa, 

ja naapuripöydässä edusti eräs hunajatila.

Kiinnitin heti huomioni tosi säpäkän näköisiin etiketteihin!

Toden sanoakseni en ole tähän mennessä ollut ollenkaan hunajaihmisiä. 

Kammo johtunee nuorempana kokemastani pakkotuputtamisesta,

se kun kuului silloisen kilpahiihtourani ruokavalioon. 

(No, muita rajoitteita tai pakotteita ei onneksi sitten ollutkaan, kuin teelusikallinen hunajaa päivässä.)

Siinä myyntitouhuissa ollessa tuli sitten luonnollisesti tutustuttua hunajatilallisiinkin, 

ja isäntä mainosti Facebook-sivujaan ohimennen myös. 

Klikkasin, ja huomasin, että onhan täällä ystäviäkin tykkääjissä mukana.

Ja sitten muistinkin, että olin aikaisemmin saanut ystävältäni purkin hunajaa lahjaksi. 

Etiketin oli suunnitellut ystäväni kummityttö Frida.

Ja kun oikein siinä sitten praatattiin, niin huomattiin, että onpas maailma pieni,

että  Fridahan onkin hunajafarmarien lapsenlapsi, samainen ystäväni kummityttö :)

Johtuneeko sitten etikettien kivasta ulkonäöstä, tai vuosien varrella muuttuneesta makumieltymyksestä, 

mutta nyt oon litkinyt kuumaa hunajavettä urakalla. 

Fridan ja Mustan mehiläisen hunaja ovat erilaisia mauiltaan, molemmat hyviä. 

Tiedän mistä käyn jatkossakin hankkimassa hunajani :) 

 Juups ja flunssa on nyt siinä vaiheessa, että ihan kipulääkettäkin on pitänyt ottaa korvasärkyyn. 

Toivottavasti tää tästä parissa päivässä tokenee, sillä keskiviikkona on tarkoitus ottaa suunta 

kohti Tukholman messuja!

♥ Teija 

Tämä ei ollut maksettu mainos, vaan ylistys (kotimaiselle) hunajalle :)

Keskiviikkohämyilyä.

Sateinen keskiviikko, pitkästä aikaa. 

Sade tuntuu tänään virkistävältä ja maisema kauniin syksyiseltä. 

Lomamme aikana oli pihanurmikot jo peittyneet keltaisten lehtien alle, 

hurmaavan näköistä suorastaan♥

Keskiviikko on tällä hetkellä lähes viikon odotetuin päivä itselleni. 

(Ehkäpä perjantai kiilaa kuitenkin vielä himpun verran edelle?)

7 viikkoa sitten aloitin nimittäin juoksukoulun, ja ryhmämme kokoontuu keskiviikko-aamupäivisin. 

Tänään oli eka kerta kun treffattiin sateessa, mutta eipä se tahtia haitannut. 

Kirjoittelen varmasti jossakin vaiheessa lisää tästä uudesta harrastuksestani, 

mutta sen verran voin paljastaa, että nyt hölkkään jo sujuvasti 40 minuuttia putkeen.

Viimoisissa kuvissa muuten eilinen löytöni kierrätyskeskuksesta. 

En voinut vastustaa, suloiset pojat lämmittelemässä takan äärellä. 

Taustassa lukee vuosiluku 1922, pitäneeköhän paikkansa... 

Tunnelmallista, suloista, syksyistä viikon puoliväliä!

♥ Teija

Energiat virtaa.

Jaa-a, johtuneeko viikonlopun vatsataudista, vai mistä, 

mutta nyt tunnen itseni kyllä jotenkin virkistyneeksi, puhdistuneeksi ja energiseksi! 

Hommat skulaa, radiosta tulee hyvää poppii ja mieli on iloinen.

Tilailin tuossa just 45 metriä pellavaa kesähommiin, 

ja tuleva Turku Design Festivalin kevätmarket (la 7.5 vpk:n talolla) pitää myös kiireisenä. 

Siellä myynnissä graafisempaa, näitä roiskeita ja muita. 

Loman jälkeen aloitin muuten jälleen kevennetyllä linjalla, heh! 

Wokkii ja salaattii ja rahkaa ja paljon vettä. 

Lupaavasti alkanut saliurani töksähti johonkin sairastelukierteeseen vissiin silloin talvella, 

mutta taas tästä noustaan.

Kiva harrastus tää kevennys muuten, harrastan varsinkin näitä aloituksia :D

Hilpeätä viikon jatkoa friendsit! 

Se on vappuviikko jo, ja vihdoinkin viikonlopuksi saareen, jei! 

♥ Teija

Kaidalla tiellä.

Täällä ollaan edelleen terveellisen elämän pauloissa! 

Jo kolmisen viikkoa, hiphurraa, olen tarkkaillut syömisiäni ja liikkunut. 

(Tästä touhusta on aivan pakko tehdä julkista, 

koska luulen, että sekin auttaa onnistumiseen :)

Illat ovat edelleen pahimpia, silloin tekisi mieli kaivella kaappeja ja mutustella vaikka mitä. 

Mutta muuten olen kyllä hyvin tyytyväinen tähänastiseen suoritukseen.

Vaikkei painoa ole tippunut (toiveikas 'vielä') montaakaan kiloa, 

niin olo on tosi paljon energisempi. 

Salilla käyn kaksi kertaa viikossa, lisäksi kävelyä ja soutulaitetta kotioloissa, 

ja viime viikolla pääsin jopa hiihtämään! 

Nyt näyttää keli kyllä niin floskaiselta, että mahtoikohan se ilo kaikota hetkeksi...

Eilen wokkasin lounaaksi taas samantyyppistä, mitä lähes joka päivä. 

Valkokaalia, sipulia, varsiselleriä ja mausteeksi Santamarian Soy & sweet chili-kastiketta. 

Lisäksi raejuustoa, avokadoa, pari oliivia ja siemensekoitusta. 

Nopsaa, helppoa, hyvää, sopii mulle! 

Tällä kertaa en lisännyt edes tonnikalaa tai katkarapuja.

Ja jälkkäriksi palanen raakasuklaata!

Sain joulupukilta lahjaksi Cocovin raakasuklaan valmistuspaketin,

ja testailin sitä viime viikolla. 

Yllätyin, miten helppoa ja hauskaa puuhaa raakasuklaan tekeminen itse oli, 

ja suunnitelmissa olisi tehdä uudelleenkin. Suosittelen!

Paketissa oli mukana pienet muotit, joiden avulla sai tehtyä just sopivan kokoisia paloja. 

Taidanpa seuraavaksi kaivaakin pakastimesta taas yhden kahvin kera... 

Pirtsakkaa alkuviikkoa sinne ruutujen toiselle puolelle!

Täällä lounaassa tosiaan sataa vettä ihan vaakaan, 

toivottavasti ei ihan kaikki lumet sula.

♥ Teija

Parempi olo!

Erinäisiä välineitä on siis kaivettu naftaliinista uuden vuoden kunniaksi... ;)

Ja vaikka varsinaisia tiukkoja lupauksia en itselleni asettanutkaan, 

niin olen iloisesti yllättynyt innokkuudestani terveellisempään elämään.

Saattaahan se olla, että salikengät unohtuvat nurkkaan jo ensi viikon aikana, 

mutta toivottavasti ei!

Totuus on se, että en ole pohjimmiltani urheilullinen.

Vaikka haluaisin olla ja viilettää juosten tuolla asfaltilla ponnari heiluen.

Vaikka nuoruudessani olin sentään kilpaurheilija!

Mutta kotioloissa sisätouhut, siivoaminen ja sisustelu vetävät enemmän puoleensa.

Perjantai-iltaisin käperryn paljon mieluummin sohvannurkaan punkkulasillisen kera, 

kuin että viettäisin tunnin pari kuntosalilla...

Mukavuudenhaluksikin sitä kai voisi kutsua?

Toinen totuus on se, että painoa on kertynyt tänä vuonna lisää ihan liikaa.

En ole liikkunut tarpeeksi ja vähäisestä ulkoilusta ylipäänsä kannan huolta.

Kesällä sitä ongelmaa ei ole, kun tulee oltua mökillä ulkona aamusta iltaan. 

Nyt koetan tsempata itseni taas liikkeelle, tien päälle ja pikkuisen kuntosalillekin :) 

Kolmas totuus nimittäin on, että mulla on ollut salikortti jo lähes 2 vuotta, 

mutta olen käyttänyt sitä tänä aikana vain yhden kerran.

Ja nyt viikon sisään kaksi kertaa lisää! Juhuu! Kyllä se tästä!

Jep, Jutan superdieettiohjeetkin muutaman vuoden takaa kaivoin esille laatikon pohjilta.

Mutta siitä ei kannata järkyttyä, en noudata ohjeita orjallisesti. 

Kunhan ovat tuossa keittiön tasolla muistuttamassa ja pikkuisen neuvoa antamassa.

Ajattelin arkiviikot olla tiukempi ja viikonloppuisin hieman höllätä. 

Eihän sitä nyt elämänlaatu liikaa saa kärsiä ;)

Luultavasti en ole näine aikeineni yksin, 

joten tsempataan toinen toisemme parempaan kuntoon vuonna 2016!

Eikö vaan!?

♥ Teija