Happinessin Blithe Buffoon.
"Rex"
1999-2011
Kaunis.
Uskollinen.
Kiltti.
Aina lähettyvillä.
En oikein osaa vielä ajatella elämää ilman sitä.
Vaikka tätä oli mietitty jo jonkin aikaa, niin koville ottaa.
Eipä siihen oikein voi valmistautua.
Kaipaamaan jäivät T+I+O ja velihauva Samuli.
Voi kurjuus, onpa ikäviä uutisia. Koville ottaa tälläiset asiat ihan aina. Lämmin halaus, koittakaahan jaksaa!
VastaaPoistaVoi, kyyneleet tulivat silmiini vaikken Rexiä tuntenutkaan. Osanottoni ja voimia suruun <3
VastaaPoistaTsemppiä ja voimahalaus!
VastaaPoistaps. Juoksen postiin lähipäivinä!
Voi sinua! Ihan tulee selvästi omat haikeat ja kipeät muistot mieleen.
VastaaPoistaAika onneksi parantaa haavoja, niin kamalalle kuin se kuulostaakin.
Halit sinne!
Lohdutushalit ikävän keskelle!!
VastaaPoistaMinä jouduin lopettamaan kaikista koiristani kaikkein rakkaimman joulukuun alussa. 13v. ja kasvaimet veivät voimat!!!
*Halaus*
VastaaPoistaLämmin osanottoni, *hali*
VastaaPoistaLämmin osanottoni kyyneleet silmissä <3
VastaaPoista=( Osanotto. Ei löydy edes sanoja, voin vain kuvitella miltä tuntuu. Itsellä 2 koiraa ja juuri sitä hetkeä pelkään kun luopumaan joudun.
VastaaPoistaLämmin osanottoni! Tunne on hyvin tuttu. Luopuminen on niin tuskallisen vaikeaa.
VastaaPoistaLämmin halaus täältäkin<3 On niin surullista luopua ystävästä <3
VastaaPoistavoi surku! ihana pieni karvapallero :) yritä jaksella!
VastaaPoistaOsanottoni. Ikävä on musertava tunne.
VastaaPoistaLämmin osannottoni! Koville se ottaa ja tyhjältä talo tuntuu pitkään... Se on ihanaa, että lapset puhuvat vieläkin pari vuotta myöhemmin meidän enkelikoirastamme, eivät enää niin usein, mutta kuitenkin (eikä tyttö kai enää oikeasti koiraamme muista).
VastaaPoistaLämmin osanotto täältäkin. Lemmikit...ne on niin Suuria, ei sanat riitä kertomaan ♥
VastaaPoistaVoi kuinka surullista. Otan osaa.
VastaaPoistaPienet rakkaat jättävät suuren tyhjiön sydämeen lähtiessään ♥
Voi itku, ikävä on varmasti suuri, otan osaa. Mutta onneksi ne ihanat muistot eivät katoa koskaan.
VastaaPoistaOnpa surullista, otan osaa. Tsemppiä sinne suuntaan!
VastaaPoistaOsanottoni minultakin!
VastaaPoistaVoi miten ne tulevatkin tärkeiksi!
Pelkkä ajatuskin riipaisee, kun ajattelen, että tuo on edessä joku päivä! Voimia.
VastaaPoista* * *
Jos voit: aloittaa päiväsi ilman kahvia, olla iloinen ja valittamatta murheista huolimatta, syödä kiitollisena eteen työnnettyä ruokaa joka päivä, ymmärtää että rakkaimpasi ovat liian kiireisiä ollakseen kanssasi, olla välittämättä siitä, että toiset ottavat tavaroitasi, kestää kritiikkiä ja syytöksiä loukkaantumatta, parantaa päänsärkysi ilman lääkkeitä, iloita ja rentoutua ilman piristeitä, olet luultavasti perheen koira.
Otan osaa. Lämmin halaus ja rutistus <3 Jaksamista.
VastaaPoistaSurullista. Otan osaa. Ei, siihen ei voi valmistautua. Surutyö ottaa aikansa. Voimia!
VastaaPoistaVoi että :( Surullista. Mulla vieläkin mielessä kymmenen vuoden takainen, kun viimeinen koira meillä kuoli. Kuulin sen tassun ääniä vielä pitkään sen jälkeenkin kun koiraa ei enää meillä ollut.
VastaaPoistaJaksamista!
Voimia sulle♥
VastaaPoistaOsanotto täältäkin! Varmaan tosi outoa elää ilman omaa karvakuonoa, niisk.
VastaaPoistaLämpimiä halauksia lähettelen. Ikävä on varmasti suuri.
VastaaPoista-kisu-
En löytänyt sähköposti osoitettasi mistään. Voitko laittaa minulle postia; kolmenkerroksenvakea3@gmail.com
VastaaPoistaLämmin osanotto - lemmikin menetys ottaa aina koville, joten voimia ja halauksia.
VastaaPoistaVoi, kiitos teille kaikille! <3 Kyllä se tästä taas. Parempi näin. Mutta on niin hiljaista, kun vaan yhdet tassut sipsuttaa, ja nekin ihan selvästi kaipailee kaveria takasin.
VastaaPoista