Pikku pikku pöytänen.

 Välistä sitä kyllä lykästää juuri oikealla hetkellä. 

(No useimmiten ei, mutta onneksi edes joskus!)

Olen jokusen viikon tässä pohtinut, 

että pitäis tähän makkariin läppärin alle saada pienempi pöytä.

Nyt tässä on (myöskin vanha ja kaunis) siskon lainapöytä, 

jota taasen olen suunnitellut yläkertaan ompelukoneen alle.

Josta joutais pois alvar aalto-tyylinen koivupöytä...Ja niin pois päin.

Lähinnä olin aatellut samanlaista pientä pöytää, 

mikä nyt löytyy telkkarin alta olohuoneesta. (Klik)

Isän vaimollekin just viime viikonloppuna puhuin tästä, 

koska he jonkun verran kiertävät kirppareita ja huutokauppoja. 

Että jos vaan silmiin osuu edullisesti, niin ottakaa kyytiin!

Miehen kanssa katsottiin joku ilta sitten sitä Suomen Huutokauppakeisaria, 

ja sielläkin vilahti semmonen vihree pieni pöytä laatikolla.

Sanoin, että tuon tapanen tarttis saada, ja mies yhteen ääneen, 

että pappa just tänään kysy, että kelpaisko Teijalle tämmönen... 

Oli kuulemma jostain pelastanut pienen klaffipöydän.

No mitääää, mimmonen? Kuin vanha? Minkä värinen..? 

Onks se sen tapanen, että mä siitä tykkäisin..? Oi että, pitäiskö heti lähtee katsomaan... 

Tiedättekö sen tunteen, 

kun EHKÄ on lykästänyt, mutta vielä ei voi olla aivan varma??

 

Aivan tällaista en ollut etsimässä, 

mutta kuitenkin tämä on ihan täydellinen!♥ 

(No okei, vielä pitää käytännössä tarkistaa, että sopiiko jalat tonne alle istuessa.)

 Värikin on just hyvä!

Jonkun verran kolhuja ja patinaa, mutta ei haittaa.

 

Ja tähän mä sitä kohta alan sovittelemaan :)

(Niin, turha mainittakaan varmaan, että tuo vanha tuolikin on pappan löytö...)

 Kas kummaa, ikkunanpesu keskeytyy taas tänäänkin, 

kun on ohjelmassa tämmöstä mööbleerausta :D

Teija