On ihanaa olla raskaana.
Tätähän toivottiin jo jonkin aikaa,
ennenkuin se maaginen plussa ilmestyi tikkuun.
Odotan jo niin kovasti, että se pieni tulisi..!
Jotenkin tämä odotusaika tuntuu nyt niin "turhalta",
tiedänhän jo mitä odottaa.
Ensimmäisen kohdalla se olikin ihan aiheellista,
"valmistautua" kunnolla.
(Ja stressata turhaan tai vähemmän turhaan kaikenlaista :)
Melkein kaikki tarvikkeetkin löytyy valmiina,
joten tervetuloa vaan!
No joo, pikkuisen sais vielä tietty masussa kasvaa.
(Tällä hetkellä n. 20 cm ja 400 gr.)
Kahden raskauden perusteella tiedän jo, että
- pahoinvointi on alussa jotain tosi kuvottavaa.
Varsinkin tässä tokassa! Vai onko aika kullannut?
- painonnousu ei ole pientä, ehei.
Oonko jo sanonut, että Oskarista tuli 30 kg?
Tosin sitten karisikin äkäseen, varmaan imetyksen myötä.
No vielä ei oo kamalasti tullut lisää, mutta ehtii kyllä tulla :D
- hiukset ja kynnet kasvaa, jee!
Mulla on nyt toisen kerran elämässäni
suhteellisen kivat omat luonnolliset kynnet.
Ehkä toista ja viimeistä kertaa siis ;)
- naama sen sijaan ei voi kauheen hyvin.
Voi taivas mikä kukkaketo, huh.
- liikkuminen ei kiinnosta yhtään.
Ei viimeksi eikä nyt.
Liian kylmää, liian liukasta, liian pimeetä, ei oo aikaa...
Mä oon aika hyvä näissä tekosyissä.
Niin ja toppahousut ei mahdu jalkaan!
Viime raskaus huipentui melkoisen kamalaan synnytykseen,
joten toivon että nyt menee paremmin.
Samoin kolmen kuukauden koliikki saisi jäädä tulematta,
kuten vauvasta asti Oskua vaivannut korvakierrekin.
Toisaalta näistä kaikista on selvitty viimeksikin,
varmasti nytkin, paremmin.
Toivon, että osaisin olla rennompi vauvan äitinä.
Etten ottaisi itseeni liikaa kaikkia kätinöitä ja kitinöitä.
Ja eipä vauvaan ihan niin 100% pystykään tietty nyt keskittymään,
kun on jo tuo toinen ennestään.
Oskari, joka oottaa niin kovasti jo sisarusta!
Oon niin ylpee siitä <3
PikkuVELJEN tuloon hän on jo sopeutunut,
tosin eihän se IHAN varmaa ole, sanoo Osku... ;)
No, onhan tässä vielä odotusaikaa heinäkuulle.
On aikaa kaivella pinnis ja muuta rekvisiittaa esille.
Eilen kävin Oskun kanssa ostamassa vaunut
ja siskolta saadaan lunastaa autokaukalo. (Ja sitteri..? :)
Siinäpä ne sitten onkin.
Vai oonko unohtanut jotain oleellista, kun tuntuu niin helpolta??
(Niin siis Oskarin vaunut ja kaukalo tuli myytyä kaverille aikoinaan.)
Tässäpä vielä netistä löytynyttä kuvaa uusista vaunuista:
Runko on kyllä pikkasen eri, ja muutenkin,
kun en löytänyt ihan just samoja netistä, mut melkein siis.
Valkoista nahkaa ja ruskeeta kangasta.
Oskari sai valita kahdesta mallista, ja hyvin valitsi, heh.
No joo, se vauvajutuista nyt tällä erää.
Koetan saada kuvailtua viikonloppuna ihan omallakin kameralla,
jotain pientä ohjelmaa tiedossa.
Toivottavasti kelit hellii meitä yhtä kauniina kuin tänään,
t. Teija
