*Yhteistyössä K1-katsastajat*
Hyvää torstai-huomenta sinne ruutujen tuolle puolen!
Tähän aamuun ajattelin tiristää hieman tarinaa autoilusta.
Asumme täällä landella, kauniissa maalaismiljöössä, vajaa 30km Turusta.
Oman kuntamme kestustaan meiltä on matkaa 7km, eikä bussireittejä ole.
Sehän tarkoittaa sitten sitä, että huushollissa pitää olla auto, ja paremminkin vielä kaksi.
Kaksi autoa talossa, kahdet huollot ja kahdet katsastukset.
Lähdin siis enemmän kuin mielelläni mukaan blogiyhteistyöhön
K1 Katsastuksen kanssa, kun tilaisuus tuli!
Ja varsinkin siksi, että K1 on tuttu jo entuudestaan.
Itse asiassa jokaisen katsastuksen, jonka olen itse käynyt suorittamassa, olen käynyt K1 Katsastuksessa.
K1 Raisio sijaitsee ihan Myllyä vastapäätä, Ohikulkutien toisella puolella.
Vuoden vaihteessa kipaisin taas näytillä, miehen auton kanssa tällä kertaa.
Se on kohtuullisen uusi kaara, mutta jotenkin sitä tilannetta silti aina jännittää.
Tuttu leppoisa katsastusmies vuosien takaa, kahvit, mehut ja keksit
takasivat kuitenkin ihan jees odotteluhetken.
Ainahan siellä saa odottaa, jollei ole varannut aikaa etukäteen.
Mutta hyvin selvittiin, vaikka Severikin oli mukana.
Taattua hyväksi havaittua palvelua; paperit sisään, avaimet kouraan, odottelua ja ulos.
Näissä kuvissa komeilee oma autoni, Chrysler PT Cruiser vm. 2002.
Vanha ja ruppuinen, mutta ah niin rakas ja ollut mulla jo vuodesta 2008.
Rakkautta ensisilmäyksellä lehtikuvassa, extempore käynti autoliikkeeseen ja hupsista!
Mulla on tapana kiintyä autoihini, tämä on neljäs yksilö laatuaan.
Mies jo tuossa vähän vihjailee, että olisi aika vaihtaa... ja onhan tuossa jotain pikkuvikaa jo ilmennytkin.
Mutta en vaan raaski! Korjaillaan pikkuviat ja porskutetaan eteenpäin!
Aloitin ajourani vuonna -97 ja kyllä vaan sen jälkeen on ajettukin.
Tykkään ajamisesta tosi paljon! Voisi sanoa, että ajan millä vaan, milloin vaan ja missä vaan :)
Eräänä vuonna sain mieheltä synttärilahjaksi kuorma-autokortin, joten sekin luonnistuu.
(Taisi olla oma lehmä ojassa :D) Eikä pelota ajaminen suuremmissakaan kaupungeissa,
nykyäänhän on niin helppoa suunnistaa navigaattorin avustuksella.
Taannoisen parin vuoden opiskelujakson ajoin joka päivä lähes 100km mennessä ja tullessa,
en uskalla edes laskea kuinka paljon tuli kilsoja ja meni euroja...
Ja muistatteko tyttöjen reissun pohjoiseen huhtikuussa?
Ajoin riemumielin koko matkan (1000km) takaisin, vaikka muitakin tarjokkaita oli.
Tykkään vaan jotenkin istua siinä ratin takana :)
Noh, pari ylinopeussakkoa on vuosien varrelta kyllä plakkarissa, niillä ei voi ylpeillä.
Suuremmilta kolareilta olen säästynyt, kerran ajoi rattijuoppo kylkeen.
Ja muistaakseni ekana ajotalvenani ajoin ojaan, mutta ilman vaurioita.
Muita hassuja kommelluksia auton kanssa kyllä riittääkin.
Ainakin yksisuuntaista väärään suuntaan on testattu pari kertaa alkuaikoina.
Yhdestä autostani varastettiin ovi työpäivän aikana, ja mitähän muuta...
Ai niin ja ajoinhan mä kerran miehen auton liukkaaseen mäkeen, josta se sitten liukui puuta päin.
(Tämän oli alitajunta jo melkein unohtanut! :D)
Muutama vuosi sitten peruutin kiireissäni ulos autotallista takaovi auki, ja nättiä jälkeä ei kyllä tullut.
Mutta hyvin Cruiserini kesti senkin korjauksen, taputukset konepellille!
Nyt mä vaan toivon vielä monta hyvää yhteistä hetkeä tämän vanhan kauniin leidini kanssa.
Ja voisihan sitä sitten joskus vaihtaa samanlaiseen, mutta uudempaan... ;)
Onko sulla hyvä suhde autoosi?
Tai hassuja kommelluksia?? Kerro! :)
♥ Teija