lauantai 3. maaliskuuta 2018

Kolme hyvää asiaa.


 Ihanan rauhallinen lauantai on just meneillään! 
Ei mitään sovittua ohjelmaa, joten päätin pyhittää päivän ihan vaan itselleni.
Ja tarttua blogihaasteeseen, jonka sain Åblogikollegalta Jutalta
Jutta kirjoittaa tyylikästä ja inspiroivaa Oblik.-blogia, 
ja kannattaa ehdottomasti mennä lukaisemaan, jollei se ole entuudestaan tuttu.


KOLME HYVÄÄ ASIAA PÄIVÄSSÄNI

Nukuin pitkään, jopa puoli kymmeneen. Olen illan virkku ja aamun torkku, 
joten arkiviikkojen 6.30-herätykset kiristävät välillä pinnaa. 
Enkä ole parhaimmillani aamuisin! Paitsi tänään, kun sain avata silmät kun uni loppui. 

Hidas aamupala. Kahvia, tuoremehua, paistettua kananmunaa.
Uutiset, poikien kanssa jutustelua, mitäs sitä tänään tekis-pohdintaa.
Mies lähti jo kukonlaulun aikaan talkoisiin saareen, 
mutta vastapainona Oskarilla on kaveri yökylässä, joten neljä henkeä pöydässä kuitenkin. 

Aikaa itselle ja mukaville hommille. 
On harvinaista, ettei lauantaina ole mitään sovittua ohjelmaa. 
Tänään päätin bloggailla, järjestellä ja sisustella kotia, käydä kävelylenkillä raikkaassa ilmassa, 
opettaa Severille ompelukoneen käyttöä, kuskata isommat pojat luistelemaan, 
viimeistellä uuden printin ja suunnitella ensi viikon työohjelmaa.


 KOLME HYVÄÄ ASIAA MINUSSA

Optimistisuus ja positiivisuus.
Useimmiten kuulen itseni sanovan (sekä itselleni että muille) että asiat järjestyy, kaikki menee hyvin, 
nou panic, huomenna/keväämmällä/ensi vuonna asiat ovat jo paremmin. 
En tykkää velloa negatiivisissa asioissa tai mässäillä muiden epäonnistumisilla.
Haluan uskoa viimeiseen asti kaikista ihmisistä tai asioista hyvää. 

Olen hyvä ystävä. Uskon ainakin olevani!
Ensi alkuun uusissa suhteissa olen enemmän kuulostelija, hieman varautunutkin. 
(Hermostunutta lörpöttelyä se ei silti estä.)
Mutta kun luottamukseni saavuttaa, se on menoa. 
Haluan pitää kiinni ystävistäni ja olla luottamuksen arvoinen. 
Näin ruuhkavuosina huomaa todellakin todeksi sen kliseen, että hyvät ystävät 
pitkänkin ajan jälkeen voivat jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin.
Olen avoin ja jos minulta kysyy mielipidettä, varmasti saa rehellisen eikä kaunistellun.   

Pidän heikompien ja omieni puolta.
Viimeiseen asti. En siedä epätasa-arvoa tai huonoa kohtelua. 
Älähdän helposti, jos koen, että on tapahtunut vääryyksiä. 
Olipa kyse politiikasta, ystävyyssuhteista, perheasioista, you name it. 
Yritän kotona pojillekin takoa päähän, että nätti ja reilu käytös aina!  
Joskus mietin, että voisin reagoida vähemmän, mutta minkäs teet!


 KOLME HYVÄÄ ASIAA ELÄMÄSSÄNI

Perhe tietysti ensimmäisenä. Vaikka välillä kriiseilen ja mietin paikkaa elämässäni tai töissäni, 
niin onneksi minulla on mies ja pojat. He muistuttavat, mikä on tärkeintä. 
Perheeseeni luen myös lapsuuden perheeni, 
johon kuuluvat äitini, isäni ja kolme veljeä ja kolme siskoa. 
Olen onnellinen, että olemme kukin tahoillamme pärjänneet ja saaneet pysyä terveenä. 
Sisarusten lapsiakin on jo 13! Ja siskoni on ehdottomasti paras ystäväni♥

Luovuus, innostuminen, inspiroituminen. 
Tämä on kannatellut lapsesta asti. Aina olen askarrellut, piirrellyt, tehnyt käsitöitä. 
(Eräs keskustelu on jäänyt mieleen lapsuudenystäväni kanssa. 
Muistan, että pyöräilimme ala-asteella kouluun, ja ihastelin pilviä taivaalla. 
Ystäväni siihen totesi, että sä Teija aina huomaat tommosia juttuja!)
Vanhempana tuli mukaan kodin sisustaminen, valokuvaus, löysin blogit, 
hain opiskelemaan sisustusalalle, ja tässä ollaan. 

 Mahdollisuus tehdä ja kokea. 
Elämäntilanteeni antaa mahdollisuuden viettää aikaa kesäisin saaressa ja talvella Lapissa. 
Voin ottaa työni mukaan (tai osan siitä) melkein minne vaan. 
Joskus matkustelemme perheen kanssa myös ulkomaille, vaikka tällä hetkellä kotimaa onkin pop.
Lapsuudessa ja nuoruudessa oli tiukkaa, joten osaan arvostaa nykyisyyttä.
Myös työssäni voin tehdä omat valinnat ja ratkaisut, ovatpa ne sitten huonoja tai hyviä. 


 KOLME HYVÄÄ ASIAA TÄNÄ VUONNA

Näyttää siltä, että olen ottamassa isoa harppausta työrintamalla.
Ehdottomasti hyvä asia, vaikka vähän jännittääkin!

Saamme viettää talven aikana useamman viikon pohjoisen mökillä. 
On ollut vuosia, kun olemme lomailleet siellä vain viikon. 
Tänä sesonkina viikkoja tulee perheen kanssa kolme, 
ja minulle vielä yksi extra, kun reilun viikon päästä lähdemme sinne ystävieni kanssa.
Kyllä, meistä on tullut vuosien varrella ihan Lappihulluja♥

Kyläkoulumme kohtalo. 
Olen vuosien varrella välillä kirjoitellut tänne blogiinkin, miten kouluamme on yritetty ajaa alas. 
Mutta loppuvuodesta vihdoin tuli päätös, että koulu korjataan! 
Ja remontti on hyvällä mallilla menossa, joka päivä iloitsen siitä ohi ajaessani.  
Syksyllä Severi aloittaa ekaluokan 106-vuotiaassa puukoulussamme, 
ja Oskari saa opiskella siellä vielä kuudennen luokan.
Asia on ollut todella raastavasti läsnä elämässämme niin monen vuoden ajan, 
ja vihdoin näyttää siltä, että olemme voittajia. 
Paikalliset vanhemmat ovat tehneet mielettömän työn♥


KOLME HYVÄÄ ASIAA BLOGISSANI

No voi hyvänen aika, tämä on vaikea. Oikeastaan teidän lukijoiden pitäisi vastata tähän.
Ainakin se, että blogillani on jo ikää. 
Tykkään itse käydä lukemassa postauksiani vuosien takaa, ja aistia ne tunnelmat siellä takana. 
Ensi vuonna siis juhlitaan jo 10. vuotta! 

Valokuvat. Ei ehkä niiden laatu, mutta ehkä fiilikset? Ja määrä!
Haluan laittaa postauksiin paljon kuvia, koska usein kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa. 
(Ja useimmitenkaan en pysty plokkaamaan kaikkien joukosta vain muutamaa hyvää.) 
Olen ollut lapsuudesta asti kiinnostunut kuvaamisesta, 
mutta kunpa vain olisi enemmän aikaa keskittyä tekniikkaan ja kaikkeen muuhun.
Tämän postauksen valokuvat ovat muuten siltä aamun hitaalta aamupalalta.

Hyväntuulisuus.
Jo blogini sivubannerissa lukee, että talletan tähän blogiin vain positiivisia paloja elämästäni. 
Minullakin on huonot hetkeni, mutta en halua tuoda niitä tänne. 
Useimmiten olenkin saanut vain hyvää palautetta siitä, että täällä on hyvä tunnelma.
9-vuotisen historiani aikana olen muistaakseni saanut vain kaksi negatiivista kommenttia. 
Toinen koski 3-vuotiaan Severin omituista tukkatyyliä, 
ja toinen blogikirppiksen liian kalliita lastenvaatteita. 

Hei, haastehan taisikin olla siinä. Kiitos Jutta! 
Näiden asioiden pohtiminen teki tosi hyvää, ja on hienoa huomata, 
miten paljon elämässä onkaan hyviä juttuja. 
(Hmm, minkähänlainen tulisi postauksesta, jossa pohditaan "kolmea huonoa"??)
Huomasin myös tätä kirjoittaessani, 
että postaukseni sisältävät useimmiten hyvää fiilistä ja kauniita kuvia, 
harvemmin todellista pohdintaa. Tässäpä voisikin olla parantamisen paikka.

Nyt jatkuu löysä lauantai ja taidamme suunnata ulkoilemaan. 
Ihanaa, että aurinko paistaa ja pakkanen paukkuu, se on kunnon talvi!

♥ Teija

Ps. haastan seuraavat blogit mukaan kertoilemaan omista positiivisista asioista:

Oman katon alla
Apinalandia
Loving White

Vanhoja, hyviä blogiystäviä jo vuosien takaa♥ 
 

 




torstai 1. maaliskuuta 2018

Töissä.



Heiii, pitkästä aikaa juttua töistäni! 
Jotenkin karsastan omien tuotteiden esille tuomista täällä blogissa,
(vaikka miksi ei? joku voisi ajatella, täähän on mitä parhain markkinointikanava!)
koska täällä puhuu mun siviiliminä. 
Toisaalta jaan kyllä samat arvot, ideologiat ja mielipiteet joka tilanteessa :)





Tuotemerkkini on siis Teija Helin Design ja myyn omaa sisustustekstiilimallistoa. 
Valikoimissa on jonkin verran myös huiveja ja kasseja.
Olen salolaisen oppilasosuuskunta Saosaon jäsen, ja tekstiiliartesaaniksi valmistumisen jälkeen edelleen käyn painamassa käyttämäni kankaat oppilaitoksen tiloissa. 
Työhuoneeni sijaitsee kotonamme, ja täällä hoitelen ompelutyöt ja viimeistelyn. 
Jälleenmyyjiä tuotteilleni löytyy tällä hetkellä puolenkymmentä 
ja lisäksi käyn jonkin verran myymässä designtapahtumissa.

Olen ylpeä tuotteistani ja ne ovat saaneet paljon kehuja asiakkailta. 
Kompastuskiveni on kuitenkin markkinointi ja some- yms. asioiden saaminen ajan tasalle. 
Mä vaan suunnittelisin ja valmistaisin, mut kuka hoitais kaiken muun?? 
Wuhuu, uudet nettisivut ovat sentään viittä vaille valmiit!





Meneillään on kohtalaisen luova kausi.
Sen lisäksi, että olen tehnyt jonkin verran alihankintaompelua muille, 
on vihdoin päähän alkanut pulputa omia ideoita ja ajatuksia poikineen.
Pitkän ja masentavan sairastelukauden jälkeen on hienoa huomata, 
että täältä sitä taas noustaan. 

Olen tällä hetkellä myös eräänlaisessa murroksessa, ja mietin yrittämisen suuntaviivoja. 
On ehdottomasti lähdettävä suurentamaan volyymia, 
ja yllättäen minulle tarjoutuikin eräs mahdollisuus asian tiimoilta. 
Näin kirjoittaessa asia tuntuu päivän selvältä, että joojoo ja tottakai, 
mutta yksin kun näitä asioita pohtii, niin aina ei kaikki ole kirkkaana mielessä. 
Keväämmällä olen viisaampi!






Uusia kuoseja hion tällä hetkellä useita, 
ja hieman enemmän väriäkin on mahdollisesti tulossa mallistoon nyt kevään korvalla, oho! 
Kevättapahtumiin haku on taas alkanut, joten ehkä nähdään myös sun kotikaupungissa! :) 

Inspiroivia talvipäiviä toivottelen kaikille, vaikka virallisesti se on kai kevät tänään,

♥ Teija