Kyllä, kesäloman jälkeinen arki on tuntunut todella tervetulleelta.
Normaali rytmi, herätyskello puoli seiskalta ja lapset kouluun, voi autuus!
Vaikka paluu mökkikesältä on aina haikeaa, on ollut ihana katsella kotinurkkia taas uusin silmin.
Viikkosiivous säännöllisesti joka torstai - kyllä kiitos.
Herkut, limut, iltaviinit pois ruokavaliosta -kyllä kiitos.
Säännöllistä lenkkeilyä - kyllä kiitos.
Jospas hieman kodin laittoa ja sisusteluakin? Kyllä kiitos!
Ja mikä onkaan iloisempaa kuin lasten palata taas omaan kyläkouluun!
Vihdoin saamme hengähtää taistojen ja talkoilujen jälkeen.
Severikin viihtyy erinomaisesti, vaikka sitä on jännitetty koko perheen voimin.
Hän on hieman oman tiensä kulkija ja haaveilija, ja äidinpelkoni onkin ollut,
että pysyykö hän siellä toisten matkassa mukana.
Mutta toistaiseksi ainakin kaikki hyvin.
Olihan se kesä ihan valtavan ihana!
Helteitä viikkokausia, meressä pulikoimista ja rakkaita ystäviä.
Mutta jotenkin pikkuisen huonolla omalla tunnolla kuitenkin pohdin,
että mihin tämä maapallo on menossa.
Vaikka lämpö on ihanaa, niin toisessa kupissa painaa kuitenkin luonto ja sen nykyinen tila.
Poikien oppikirjoja päällystäessäkin iskee huono omatunto,
että onko tää muovi nyt aivan välttämätön tässä?
Ei ole ihmisen olemista luotu täällä helpoksi.
Keittelin tänään ison kattilallisen muuten arjen perussafkaa, eli hernekeittoa.
Keitto tai laatikko pelastaa meillä oikeasti arjen, kun menoa ja meininkiä riittää joka illalle.
Unohtamatta kuivakaapin nuudelivarastojen tankkausta...
On ollut ilahduttavaa, miten Oskarin kaverit etsiytyvät meille joka päivä koulun jälkeen,
vaikka asutaankin täällä pikkuisen sivussa.
Pojat ne jaksaa fillaroida ja crossata aika mukavasti nuudelienkin voimalla!
Kaikki hyvin myös työrintamalla, jes!
Vihdoinkin kunnolliset kotisivut työn alla, jotka toivottavasti saan esitellä pian teillekin.
Pääsin mukaan myös erääseen laajalevikkiseen julkaisuun,
joka esitellään Habitaren yhteydessä parin viikon päästä.
Ja uusia tuotteita työn alla nyt syksyyn ja talveen.
Oonko jo muistanut tarpeeksi usein sanoa, että rakastan mun työtä??
Tällä hetkellä syysflunssa on ottanut musta hieman valtaa,
mutta eipä tässä ole pitkään aikaan tauteja pyörinytkään nurkissa.
Villasukat ja kuumaa hunajaa kehiin.
Mukavaa arkea kaikille teille, pysykää terveenä!
♥ Teija
