Sunnuntai.

Olipa mukava herätä tänä aamuna kasilta ja huomata kellon olevan vasta seitsemän.

Päivä on tuntunut pitkältä ja monenlaista ollaan puuhattu. 

Autoihin talvirenkaita ja syystöitä pihamaalla, syömässä appivanhemmilla,

ja silti kello on vasta vajaa seitsemän, jes.

Aamupalla perinteisesti rahkaa ja muuta lisuketta. 

Yllättääkö ketään, jos kerron, että taas täällä on vähän kevennetty..? ;) 

Ihan hyvin tuloksinkin tähän mennessä, ehkäpä tästä lisää joskus myöhemmin. 

Vastassa on jälleen tosi kiireinen viikko, mutta eiköhän siitäkin selvitä. 

Ja hey, se on luvannut tänne eteläänkin lunta ja pakkasta! 

Ihan kovin iloinen en tästä ennusteesta ole, vaikka muutoin tykkäänkin kunnon talvesta.

Pyhäinpäiväviikonloppu olisi tarkoitus viettää tosi tosi kivassa naisporukassa Kelorannassa, 

joten jospas ne pyryt vielä viikolla menisivät eteenpäin, pliis..! 

Iloa uuteen viikkoon, marraskuuhan sieltä jo kurkkailee :)

♥ Teija

Yhtä hullunmyllyä.

 Phuuh. Taas alkaa yksi viikko vedellä viimeisiään. 

Olo on ihan rättipuhkipoikki, ja odotan viikonlopun tuovan helpotusta asiaan.

(Vaikka ainakin siivota on ihan pakko!)

Koko syksy on ollut jotenkin aikamoista hullunmyllyä.

Joka päivälle riittää kalenterissa monta merkintää, ja tuli hännän alla juostaan. 

Juuri äsken oli kesäloma, kuitenkin marraskuu häämöttää jo nurkan takana. 

Kliseisesti, ruuhkavuodet?

Mä liputan ehdottomasti kiireettömän ja yksinkertaisen elämän puolesta. 

Mutta milloin siitä tällaista tuli??

Anoppini lohdutti taannoin, että parikymmentä vuotta ne kiireiset vuodet elämässä kestävät...

 

Tämä syksy on ollut ihana mökkeilysyksy, niinkuin onkin jo käynyt selväksi.
En malttaisi olla poissa saaresta, ja yksi syy lieneekin se, että Kelorannassa aivot ja mieli lepäävät.
Kauniit säät lisäävät viihtyvyyttä ja ainakin pari viikonloppua siellä vielä vietetään.

Iloa ja valoa ja rentoa meininkiä sinunkin loppuviikkoosi,

toivottaa Teija

(Nämä kuvat ovat viime viikonlopulta)

Outdoors.

Oioi mitkä upeat syksyiset ulkoilukelit!

Syysloma saaressa oli nautinnollinen.

Monta yötä, villasukat, takkatulta, uusia ystäviä. 

Niin, se on ihan mahtavaa, että näin aikuisenakin voi löytää uusia ystäviä♥

Kierrettiin saarta, leikittiin seikkailijoita, oltiin hippaa. 

Varottiin peuran papanoita ja pihamaalta haravoitiin moooonta kuormaa lehtiä.

Vielä niitä riittää puissakin, mutta kaikki on eteenpäin...

Merivesi on hurjan matalalla nyt. Ja aivan kirkasta.

Pelottavaa jopa bongailla uusia kiviä ja karikoita tuttujen venereittien varrelta... 

Tieto lisää tuskaa? 

Iloa uuteen viikkoon!

♥ Teija

inspiring things

Kuluva viikko on hurjan kiireinen, mutta hurjan inspiroiva!

Oikeastaan olen aika flunssainen, ja kaiken järjen mukaan pitäisi levätä,

mutta aina ei vaan pysty.

 

Kaikki illat ovat olleet täynnä ohjelmaa, mukavaa sellaista kylläkin,

ja huomenna meillä täällä Turun seudulla alkaa parin päivän syysloma.

Suuntaamme poikien kanssa saareen, ja saamme kylään ystäviä.

Pitkästä aikaa on oikein palo työjuttuihin, ja viime aikoina onkin saanut tehdä tukka putkella.

Mulla oli kesän jälkeen kovin vaisu ja epäinspiroitunut jakso,

mutta kaipa ne sitten välillä kuuluvat tähän?

On hienoa saatella tuotteita maailmalle, ja pari myyntitapahtumaakin sieltä on tuloillaan.

Ja uusia kuoseja, tuotteita, sopivasti joulumarkkinoille.

Poikkesin Ikeassa, bongasin uusia kahveja.

 



Postipoika toi pari uutta houkuttelevaa kirjaa...

Näihin aion uppoutua syyslomalla!

Ja pitkästä aikaa on monta lehteäkin lukematta, jei :)

 

Mukavaa syyslomaa ja muutenkin, nautitaan olosta!

 

♥ Teija

 

 

 

 



Viimeinen tältä syksyltä.

Tämä kaunis hortensian kukkanen nimittäin. 

Sain äitienpäivälahjaksi (johon liepeille sattuu aika usein myös syntymäpäiväni) 

 perheen miespuolisilta jäseniltä upean vanhan roosan värisen hortensian. 

Kiikutin komistuksen hetimmiten mökin terassia sulostuttamaan, 

ja upeasti se on siellä koko kesäkauden viihtynyt. 

Perjantaina Kelorantaan saavuttuamme leikkasin viimeisen kukkasen maljakkoon.

 

Nuppuja pukkaa vieläkin, mutta en kuollaksenikaan enää usko niiden avautuvan.

Istutin hortsun nyt mökin pihamaalle, ja se on nyt sitten 50-50, miten mahtaa käydä keväällä... 

Lisäksi saaressa asustaa ilmeisesti pari peuraa,  

jotka ovat välillä käyneet terassilla asti verottamassa kukkia O.o

Viikonloppu Kelorannassa oli jälleen upea! 

Uskomattoman ihana ilma kera pienen puuhastelun♥ 

Oma flunssani vie nyt vähän voimia ja fiiliksiä, mutta eiköhän se tästä toivottavasti ala pian helpottaa.

Toivottavasti säät jaksavat hemmotella meitä jatkossakin, 

sillä saan saareen seuraavien viikkojen aikana vielä ihania vieraita♥ 

Mä en näköjään tänä vuonna saa millään tarpeekseni mökillä olosta, 

ja olen jopa mielessäni mallaillut sinne joulukuusta... ;) 

Rentoa sunnuntai-iltaa kamut ja oikein mukavaa uutta viikkoa kaikille!

♥ Teija

Eilen se iski!

Nimittäin Joulutus! 

Pari bloggarikollegojen postausta aiheesta, 

eka kutsu joulunajan vip-tapahtumaan, 

huurteinen pakkasaamu, 

 havahtuminen, että nythän ON lokakuu! 

Talvivalot esille! :)

Joulunaika on paras aika vuodesta♥

(Tai oikeastaan se taistelee ykköspaikasta tosi helteisen Keloranta-heinäkuun kanssa...) 

Kaikki se valmistelu pikkuhiljaa, alkaen nyt, tuntuu niin mukavalta ja pehmoiselta ja lämpöiseltä... 

En diggaile krääsäjoulua (vaikka lapset saakin aina ihan liikaa lahjoja),

vaan se tunnelma on tärkein. 

On kutkuttavaa kaivella esille punaiset tekstiilit, ja koristeita vähitellen joulukuun aikana. 

Pienet kuuset lasipurkkeihin, lapsille omat koristeet omiin huoneisiin, 

ja vihdoin aatonaattona se iso laatikko joulukuusenkoristeita!

 Kodin sisustus meillä on vuosien varrella mennyt yksinkertaisempaan suuntaan, 

mutta jouluna kyllä hörsytellään luvan kanssa :D

Tämä vimppa kuva on muutaman joulun takaa Pyhätunturilta. 

Vielä ei ole varmaa, että vietämmekö tänä vuonna joulun siellä vai täällä, 

mutta erilailla hyvä tunnelma on kummassakin paikassa♥ 

Mitenkäs siellä, joko jouluttaa?? 

♥ Teija

Ajatuksia bloggaamisesta, jälleen kerran.

 Tiistaihuomenet teille sinne ruutujen toiselle puolen♥

Heinäkuun helteillä, lomaillessani Kelorannassa, lukaisin ohimennen koko blogini läpi.

"Ohimennen" ei oikeastaan ole lainkaan oikea sana kuvaamaan tätä lukumaratonia, 

postauksia kun on kertynyt tähän mennessä yli 800 näiden 7,5 vuoden aikana. 

Mutta voi pojat, kyllä nautin lukemisesta! 

Niin moni jo unholaan vaipunut asia palautui mieleen, niin monet mukavat ja suloiset jutut ja tapahtumat...

Severin syntymä, poikien kasvu, reissut, menot ja meiningit. 

Vaikka olen tarkoituksella pitänyt blogini aina positiivisten asioiden taltioimispaikkana, 

niin kyllä sieltä taustalta muistui mieleen myös niitä ei niin mukavia. 

Ja hyvä näin. 

Blogin tarkoitus? Pohdin tätä aika ajoin. Näköjään ekan kerran jo vuonna 2009.

Tuolloin en ollut kertonut blogistani oikein kenellekään, sisarukset ja lähimmät ystävät taisivat tietää. 

Nolotti ja jännitti,  rima painaa "julkaise"-nappulaa oli joka postausta tehdessä korkea. 

Mutta tuohon mennessä olin jo saanut mukavasti lukijoita, ja olin tosi koukussa :)

Nuo samat syyt blogata vievät eteenpäin oikeastaan edelleenkin. 

Yhteisöllisyys ja samanhenkiset ihmiset - kyllä.

Valokuvat ja valokuvaus - kyllä. 

Päiväkirja - kyllä. 

(Ainakin positiivisten asioiden.) 

"Julkisuus" - kyllä. 

Vinkit, ideat - kyllä. 

Jollen aikanaan olisi blogia perustanut, olisin niin varmasti jäänyt paitsi monista hienoista asioista. 

 En ehkä olisi hurahtanut niin kovin sisustamiseen, ja en ehkä olisi opiskellut sisustekstiilialaa.

 Varmastikaan en olisi päässyt osallistumaan niin mukaviin tapahtumiin.

 Enkä olisi tavannut näitä upeita Åblogi-kollegoja.

 Myös Indiedays on tuonut iloa ja kivoja tapahtumia arkeen.

 On ollut huippua seurata vuosien varrella blogikollegojen kehittymistä eri aloilla♥

 On ollut kutkuttavaa päästä lehtien ja kirjan sivuille.

On ollut hienoa tehdä yhteistyötä sellaisten yritysten kanssa, 

jotka sopivat omaan maailmankuvaan. 

Bloggaamisesta on tullut niin paljon ammattimaisempaa vuosien varrella. 

Blogien määrä on moninkertaistunut, ja kaikinpuolin laatu parantunut.

Itse olen monessa asiassa sellainen keskivertotallaaja, myös bloggaamisessa, 

ja olen kulkenut kiirehtimättä omaa polkuani. 

Voin luvata, että suurta muutosta ei ole luvassa jatkossakaan :) 

♥ Teija