Riippumatto olohuoneessa ja muita kuulumisia.

Halleluja, täällä sitä ollaan linjoilla vihdoin parin kuukauden hiljaiselon jälkeen! 

Mutta voin vakuuttaa, että elo täällä ei ole ollut hiljaista. 

Paitsi ihan vuoden pari viimeistä viikkoa. 

Lokakuisen Ranskan matkan jälkeen työt imaisivat mukanaan täydellisesti. 

Loppuvuosi on perinteisesti sesonkiaikaa tällaiselle käsityöalan ihmiselle, 

ja niinhän sitä painettiin menemään kohtuullisella tempolla jouluun asti. 

jotakuinkin selväpäisenä selvisin, ystävien ja muun tukijoukon avustuksella. 

Onneksi elämässäni on liuta mahtavia tyyppejä, joiden varaan voin laskea♥

Vuosi 2018 oli hyvä vuosi, rohkeuden vuosi. 

Uskalsin perustaa yrityksen toukokuussa, ja monia hienoja juttuja tapahtui sen tiimoilta. 

Ei tässä suuria (rahallisia) rikkauksia päästä nauttimaan vielä pitkään aikaan, jos koskaan,

mutta olen erittäin onnellinen työssäni. 

Tärkeintä tällä hetkellä on kuitenkin perhe ja pojat, 

joita olen kotityöläisenä ilolla vastaanottamassa koulusta kotiin. 

Kotimaisuus, ekologisuus, läpinäkyvyys ovat muita arvoja, jotka ohjaavat tekemistäni. 

Vuosi 2018 muistetaan myös extralämpimästä kesästä, mökkeilystä ja ystävistä. 

Pohjoisen mökillä vietin myös monta hienoa viikkoa perheen tai ystävien ja siskojen kanssa. 

Kyläkoulumme puolesta taisteltiin jälleen sydänverellä pariinkiin otteeseen, 

mutta koulutyö jatkuu onneksi♥ 

Samalla tuli talkoiltua vanhempainyhdistyksen kanssa parituhatta tuntia, 

kun skrapasimme ja maalasimme koulurakennuksen ulkoseinät kuntoon.

Joululomalla oli lupa hiljentyä ja laiskotella, ja nauttia yhdessäolosta.

Joulu oli ihana ja perinteinen! 

Ei haittaa, vaikka kärsimme vatsatautiepidemiastakin, 

ja pukki kävi vain pikaisesti ovella tervehtimässä. 

Severi 7v uskoo vielä ihan täydellisesti joulun ihmeeseen♥

...ja niin se riippumatto! 

Se oli Severin paras joululahja, joka on ilostuttanut olohuoneessamme aatosta asti. 

Ja ilostuttaa edelleen, ihan kiva pötköttelypaikkahan tuo tuossa on!

Oikein ihanaa uutta vuotta kaikille! 

Uskoisin että postaustahti se tästä taas normalisoituu. 

Syksyinen Normandiakin on vielä mielen päällä♥ 

t. Teija