Kylässä Clauden luona.

Hei, kunniasanalla, tämä on viimeinen postaus koskien syksyistä Normandian matkaa. 

Mutta eikö oiskin ihana sukeltaa näiden talvisten lumi- ja pakkaskelien

(jotka ovat aivan mahtavia myös) keskeltä hetkeksi vehreään puutarhaan??

Siispä tervetuloa maailmankuulun impressionistin Claude Monet'n (1840-1926) kotipaikkaan!

Tämä suosittu vierailukohde sijaitsee idyllisessä Givernyn kylässä, 

ja täytyy sanoa, että se oli koko matkan ehkä hienoin käyntikohde♥ 

Heti sisääntulon jälkeen saavuimme itämaiseen puutarhaan, 

josta jatkoimme kohti kuuluisia lummelampia. 

Kierros päättyy Monet'n perheen kotitalon pihaan, joka kylpee kukkaloistossaan.

Vielä lokakuun alussakin daaliat ja muut kukoistivat uskomattoman upeasti!

Myös taloon sisälle pääsee kierrokselle, tosin kuvaaminen siellä on kiellettyä.

Vain taiteilijan makuuhuoneen parvekkeelta saa napsia kuvia. 

 Ja ihan lopuksi voi tehdä ostoksia museokaupasta. 

Puutarhassa käyskennellessäni ja kuvatessani koin todellisia flow-fiiliksiä 

ja huokailin kauniien maisemien äärellä. 

Oli helppo kuvitella itse Monet istumassa ja inspiroitumassa puutarhan penkillä. 

Monta kuvaa, s'il vous plait:

Puutarhakierroksen päätteksi kävelimme vielä hautausmaalle, jonne Monet'n perhe on haudattu. 

Ja katuhan on tietysti nimetty itse taiteilijan mukaan.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

Normandia on niin hieno! Suosittelen ehdottomasti!

Mielettömät maisemat, kultturielämyksiä, historiaa, makuelämyksiä!

♥ Teija

Viherkasvipohdintoja.

 Perjantaimoikat!

Nappailin parit kuvat tänään aamun hämärissä olkkarista.

Joulukuusi sai viimein lähtöpassit viime lauantaina (se oli kyllä ihana♥)

ja olohuoneen nurkka ammottaa edelleen tyhjyyttään. 

Tuossahan on ollut se iso viherkasvi, vähän romuluinen tapaus, 

jo nuoruudesta asti mukanani kulkenut viirivehka. 

Olen kasvattanut siihen tunnesiteen 27 vuoden aikana enkä tietenkään voi siitä luopua, 

mutta jospa se löytäisi paikan jostakin muualta... 

Mutta mitäpä tilalle tuohon? 

Joku vähän kevyempi kasvi?

 Vaihdoin sohvanpäälliset vaihteeksi tummansinisiin.

Talven ekat tulppaanit on hankittu 

ja jospa tuon valotähdenkin saisi riisuttua vihdoin viikonlopun aikana.

Innostuin muuten pyhien aikana taas lukemisesta ja olen ahminut monta kirjaa, 

joko perinteistä tai sitten Nextoryn e-valikoimista.

Viikonlopputoivotuksia kaikille!

Täällä pyryttää tällä hetkellä niin paljon, että koko maailma on ihan valkoinen.

Oikea elokuvalumisade♥

Teija

Kesäkaipuu.

Joka vuosi tammikuussa, heti kun on päästy uuden vuoden puolelle, 

alan odottaa kesää. Niin se vain menee. 

Talvikin on ok, varsinkin jos se on tällainen kuin nyt, lunta ja pikku pakkasta. 

Puhumattakaan Lapin lomista, hiihtolomalla ainakin ollaan Pyhätunturille menossa.  

Monenlaista mukavaa on tiedossa tulevina kuukausina, 

mutta siltikin voisin hyvin skipata kaiken ja teleportata itseni kesään.

Taidan vaan olla kesän lapsi sitten! 

Näitä kuvia ladattaessa silmät alkavat väkisinkin kiiltää, 

ah kesä ja Keloranta!

♥ Teija

Riippumatto olohuoneessa ja muita kuulumisia.

Halleluja, täällä sitä ollaan linjoilla vihdoin parin kuukauden hiljaiselon jälkeen! 

Mutta voin vakuuttaa, että elo täällä ei ole ollut hiljaista. 

Paitsi ihan vuoden pari viimeistä viikkoa. 

Lokakuisen Ranskan matkan jälkeen työt imaisivat mukanaan täydellisesti. 

Loppuvuosi on perinteisesti sesonkiaikaa tällaiselle käsityöalan ihmiselle, 

ja niinhän sitä painettiin menemään kohtuullisella tempolla jouluun asti. 

jotakuinkin selväpäisenä selvisin, ystävien ja muun tukijoukon avustuksella. 

Onneksi elämässäni on liuta mahtavia tyyppejä, joiden varaan voin laskea♥

Vuosi 2018 oli hyvä vuosi, rohkeuden vuosi. 

Uskalsin perustaa yrityksen toukokuussa, ja monia hienoja juttuja tapahtui sen tiimoilta. 

Ei tässä suuria (rahallisia) rikkauksia päästä nauttimaan vielä pitkään aikaan, jos koskaan,

mutta olen erittäin onnellinen työssäni. 

Tärkeintä tällä hetkellä on kuitenkin perhe ja pojat, 

joita olen kotityöläisenä ilolla vastaanottamassa koulusta kotiin. 

Kotimaisuus, ekologisuus, läpinäkyvyys ovat muita arvoja, jotka ohjaavat tekemistäni. 

Vuosi 2018 muistetaan myös extralämpimästä kesästä, mökkeilystä ja ystävistä. 

Pohjoisen mökillä vietin myös monta hienoa viikkoa perheen tai ystävien ja siskojen kanssa. 

Kyläkoulumme puolesta taisteltiin jälleen sydänverellä pariinkiin otteeseen, 

mutta koulutyö jatkuu onneksi♥ 

Samalla tuli talkoiltua vanhempainyhdistyksen kanssa parituhatta tuntia, 

kun skrapasimme ja maalasimme koulurakennuksen ulkoseinät kuntoon.

Joululomalla oli lupa hiljentyä ja laiskotella, ja nauttia yhdessäolosta.

Joulu oli ihana ja perinteinen! 

Ei haittaa, vaikka kärsimme vatsatautiepidemiastakin, 

ja pukki kävi vain pikaisesti ovella tervehtimässä. 

Severi 7v uskoo vielä ihan täydellisesti joulun ihmeeseen♥

...ja niin se riippumatto! 

Se oli Severin paras joululahja, joka on ilostuttanut olohuoneessamme aatosta asti. 

Ja ilostuttaa edelleen, ihan kiva pötköttelypaikkahan tuo tuossa on!

Oikein ihanaa uutta vuotta kaikille! 

Uskoisin että postaustahti se tästä taas normalisoituu. 

Syksyinen Normandiakin on vielä mielen päällä♥ 

t. Teija