Riippumatto olohuoneessa ja muita kuulumisia.

Halleluja, täällä sitä ollaan linjoilla vihdoin parin kuukauden hiljaiselon jälkeen! 

Mutta voin vakuuttaa, että elo täällä ei ole ollut hiljaista. 

Paitsi ihan vuoden pari viimeistä viikkoa. 

Lokakuisen Ranskan matkan jälkeen työt imaisivat mukanaan täydellisesti. 

Loppuvuosi on perinteisesti sesonkiaikaa tällaiselle käsityöalan ihmiselle, 

ja niinhän sitä painettiin menemään kohtuullisella tempolla jouluun asti. 

jotakuinkin selväpäisenä selvisin, ystävien ja muun tukijoukon avustuksella. 

Onneksi elämässäni on liuta mahtavia tyyppejä, joiden varaan voin laskea♥

Vuosi 2018 oli hyvä vuosi, rohkeuden vuosi. 

Uskalsin perustaa yrityksen toukokuussa, ja monia hienoja juttuja tapahtui sen tiimoilta. 

Ei tässä suuria (rahallisia) rikkauksia päästä nauttimaan vielä pitkään aikaan, jos koskaan,

mutta olen erittäin onnellinen työssäni. 

Tärkeintä tällä hetkellä on kuitenkin perhe ja pojat, 

joita olen kotityöläisenä ilolla vastaanottamassa koulusta kotiin. 

Kotimaisuus, ekologisuus, läpinäkyvyys ovat muita arvoja, jotka ohjaavat tekemistäni. 

Vuosi 2018 muistetaan myös extralämpimästä kesästä, mökkeilystä ja ystävistä. 

Pohjoisen mökillä vietin myös monta hienoa viikkoa perheen tai ystävien ja siskojen kanssa. 

Kyläkoulumme puolesta taisteltiin jälleen sydänverellä pariinkiin otteeseen, 

mutta koulutyö jatkuu onneksi♥ 

Samalla tuli talkoiltua vanhempainyhdistyksen kanssa parituhatta tuntia, 

kun skrapasimme ja maalasimme koulurakennuksen ulkoseinät kuntoon.

Joululomalla oli lupa hiljentyä ja laiskotella, ja nauttia yhdessäolosta.

Joulu oli ihana ja perinteinen! 

Ei haittaa, vaikka kärsimme vatsatautiepidemiastakin, 

ja pukki kävi vain pikaisesti ovella tervehtimässä. 

Severi 7v uskoo vielä ihan täydellisesti joulun ihmeeseen♥

...ja niin se riippumatto! 

Se oli Severin paras joululahja, joka on ilostuttanut olohuoneessamme aatosta asti. 

Ja ilostuttaa edelleen, ihan kiva pötköttelypaikkahan tuo tuossa on!

Oikein ihanaa uutta vuotta kaikille! 

Uskoisin että postaustahti se tästä taas normalisoituu. 

Syksyinen Normandiakin on vielä mielen päällä♥ 

t. Teija

 

Siideriä ja calvadosta.

Hei, tiedättekö sen tunteen, kun kauan haaveilee jostakin asiasta, 

ja yhtäkkiä huomaat, että haave toteutuu? 

Näin minulle kävi tämän Normandianmatkan kanssa. 

Olen jo joitakin vuosia suunnitellut (enemmän ja vähemmän tosissaan) 

automatkasta juurikin tänne Luoteis-Rannikon maisemiin. 

Perhe siis autoon ja jonkinlainen matkasuunnitelma, kauniit ja pikantit yöpymispaikat,

viinitiloja, maihinnousupaikat, yhteistä aikaa tärkeimpien kanssa. 

Okei, ehkä Disneyland myös poikien vuoksi tietty :) 

Kunnes nyt alkukesästä anoppi sitten otti tämän matkan puheeksi. 

Että kiva olisi lähteä, mutta matkaseuralainen vaan puuttuu.

No minä minä ja käsi ylös! 

Mies tokaisi siihen, etä käy sä nyt sitten tsekkaamassa paikat etukäteen :)

Voitte varmasti kuvitella innostukseni, kun saavuimme Pierre Huetin calvadostilalle. 

(Koska olemme Calvoksen departementissa, niin täällä valmistetaan calvadosta.

Vähän kuten konjakkia Cognagissa.)

Tutustuimme siiderin ja calvadoksen valmistukseen, viinikellareihin, ihanaan pittoreskiin pihaan... 

ja maistelemaan tuotteitakin toki päästiin.

Huetin tila on vuodelta 1865 ja sijoittuu kuuluisan siiderireitin varrelle. 

Reitiltä löytyy useita tiloja, joilla poiketa.

Tuliaiseksi hotellille ostin pullon mietoa siideriä, todella hyvää! 

Alkostakin muuten löytyy hyviä englantilaisia ja ranskalaisia siidereitä. 

Mukava oli juoda pari lasillista ja ihailla tällaista maisemaa :)

♥ Teija

Normandian maihinnousurannikolla.

Yksi taannoisen Ranskan matkan kohokohdista oli vierailu Normandian maihinnousupaikoilla.

Aloitimme Pointe du Hocista, jossa kohoavat kymmeniä metrejä korkeat kallionseinämät,

ja joita pitkin amerikkalaiset sotilaat kiipesivät toisen maailmansodan loppukahinoissa. 

Tälläkin rannalla saksalaiset odottivat bunkkereissaan ja tulittivat vastaan tunkeilijoita. 

Säätila oli sumuinen ja tihkuinen vierailumme aikana, ja se sopi tähän surulliseen paikkaan hyvin.

Omaha Beach on yksi keskeisimpiä ja verisempiä tapahtumapaikkoja. 

Aika moni on varmasti nähnyt elokuvan Pelastakaa sotamies Ryan, 

ja siitä voi jotenkin päätellä minkälaista meininkiä se aikanaan näillä paikoilla oli. 

Paitsi että varmasti vielä kamalampaa. 

Tulipa tuolla käyskennellessä mieleen, että sodassa on aina kaksi osapuolta, 

ja kumpikin ajaa omasta mielestään sitä oikeaa. 

Kummallakin puolella kärsitään ja yhtä peloissaan ovat olleet sekä James että Friedrich.

Tai Matti että Pjotr.

Vierailimme myös Colleville-sur-Merin amerikkalaissotilaiden hautausmaalla. 

Juurikin siellä, mihin on sijoitettu ne lähes 10 000 valkoista marmoriristiä. 

Paikka on kaunis, meren rannalla ja hyvin hoidettu. 

Amerikkalaisia turisteja käy paikalla paljon, 

ja koskettava seremonia oli käynnissä meidänkin vierailumme aikana.

Päivän ohjelmaan sisältyi myös vierailut 

Arromanchesin sotahistoriallisessa museossa,sekä Caenin rauhanmuseossa. 

Tuhti annos Normandian maihinnousuhistoriaa ja erittäin mielenkiintoista sellaista.
Koskettava päivä!

Ranskan Normandia on kaunista ja vehreää seutua,
jonka historiaan asettuvat oleellisesti myös viikingit.
Ensin he tekivät alueelle ryöstöretkiä, kunnes asettuivat sinne pysyvästi.
Minä, joka olen aina rakastanut historiaa,
nautin sekä maisemista että oppaan kertomista tarinoista.

♥ Teija