sunnuntai 10. elokuuta 2014

Vanhan talon taikaa.




 Kaipa sitä ihminen jonkin sortin hullu on, 
kun haalii itselleen ylimääräistä tekemistä omasta vapaasta tahdostaan.
Vaikka siinä arjessakin on jo kiirettä ja puuhaa riittämiin!






 Meille miehen kanssa tätä hulluutta edustaa Porttila, 
vanha talo anopin suvun puolelta, keskisemmässä Suomessa.
Kyllä ollaan ihmettelyä saatu osaksemme, kun olemme suunnitelmistamme kertoneet. 
Tarkoitushan on siis saada autio talo pysymään hengissä, 
ja siinä sivussa saan itse siis toteuttaa hieman mummolaromantiikkaa sisustuksen saralla :)






 Tietysti haluamme tehdä kaiken miehen äidin vuoksikin. 
Hänellä ei ole suurta sukua, ja ne vähäisetkin juuret alkavat olla hauraita sinne suuntaan. 
Lapsillekin se on mahtavaa, kun on tietoisuus ja säikeitä menneisyyteen. 
Ja kenties jokin paikka, johon palata vielä pitkänkin ajan kuluttua?







Emme ota paineita Porttilan suhteen, teemme remonttia omaan tahtiimme. 
Päivä silloin, toinen tällöin. Tällä viikolla olimme yötä ekaa kertaa.
Voin kertoa, että hohdokkuus oli kyllä kaukana!
Pölyä ja likaa, vanhan talon haju, ei sähköä eikä vettä... 
Mutta siltikin siinä oli sitä jotain? 
Kynttilänvalo, pää täynnä ideoita, makkarat pallogrillillä.
Pienoinen ukkosmyräkäkin saatiin, ja kaatosadetta! 
Mutta tulipa nekin koettua nyt siellä Porttilassa, 
mielestäni ne lujittivat meidät entisestään siihen paikkaan.








Sain nyt irrotettua tuvan katosta tuollaiset haltexin tyyppiset levyt, 
sekä miljoona pientä naulaa, joilla levyt oli kiinnitetty. 
Siistiä lautaa paljastui alta, jotka jossain vaiheessa sitten maalaillaan.
Itseasiassa ehkäpä jo ensi reissulla? 
riippuu, että vieläkö mennään tänä syksynä, vaiko vasta keväällä.








Köyhän miehen maljakko.



 

 Keittiö alkaakin olla siinä vaiheessa, että voi alkaa rakentaa uutta. 
Lattia uusitaan, rakennetaan simppeli keittiötaso pitkästä tavarasta, ja maalailua.
Aika mahtavaa!



Löytyi joulukortti vuodelta 1948...




Ja uskotteko se mahtava tunne, kun laittaa tulet ekaa kertaa hellaan! 
Voi sanoa, että olemme kyllä ihan tyystin hurahtaneita :)

♥ Teija





8 kommenttia:

  1. Pystyn kyllä kuvittelemaan hurahtelunne! Paljon työtä, mutta ah, miten ihanaa suunnitella tilalle mieleistään. Ja vielä kun paikalla on sukuhistoriaa, niin mikäs sen hienompaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kun ei oo mikään kiire saada paikkoja kuntoon. Pikkuhiljaa nurkka kerrallaan...

      Poista
  2. Ihanan näköistä ! Mielenkiinnolla jään seuraamaan Möksä remppaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin jossain vaiheessa TULEE ihanan näköistä :) Kiva että seurailet!

      Poista
  3. Kyllä vaikuttaa tosi ihanalta, hurahtamisen voin hyvinkin uskoa! :)

    VastaaPoista