 |
| Minä ja sisarukset n. vuonna -85. |
Heissan!
Joulupostauksia pukkaa nyt yksi toisensa perään :)
Sain tovi sitten ihanalta Anulta Arjen Timantteja-blogista kivan jouluhaasteen.
Haaste on alunperin lähtenyt liikkeelle Jouluttelua-blogista,
ja tarkoitus on muistella lapsuuden jouluja.
Jaa blogissasi kuva/kuvia lapsuutesi joulusta ja kirjoita pieni
kuvateksti, tarina, muisto tai perinne joulunvietosta siihen aikaan.
Mainitsethan myös vuosiluvun. Haasta mukaan haluamasi määrä bloggareita,
joiden tiedät olevan jouluihmisiä. Merkitse postauksesi yllä
olevalla haastekuvalla.
Mielelläni vastaankin tähän, sillä tykkään joulusta ihan tosi paljon!
 |
| Olisikohan tämä vuodelta -89? Saimme siskon kanssa upeet jumppapuvut lahjaksi... |
Olen nippanappa 70-luvun tyttöjä, joten lapsuuteni joulut ajoittuvat kultaiselle 80-luvulle.
Meitä on seitsemän sisarusta, ja säpinää on riittänyt aina mukavasti :)
Ihan jo siinä normiarjessakin, joten joulunpyhinä varmasti tuplasti!
Muutama extrasuperpaljon toivottu lahja on jäänyt vuosien varrelta mieleen.
Muistan kiljuneeni riemusta, kun joulupaketista paljastui ratsastuskypärä.
New Kids on the Block-bändin fanitusajalta muistan saaneeni lahjaksi upean säilytyslaatikon,
joka oli kuvioitu yhtyeen poikien valokuvilla.
Laatikko on edelleen varastossa täynnä lapsuus- ja nuoruusajan kirjeitä ja kortteja.
(Voisikin joku kaunis päivä tehdä pienen inventaarion.
Saattaapi sieltä löytyä myös jokunen siirappinen rakkauskirje...)
Barbiet olivat myös monena vuonna toivelistojen kärjessä,
ja ainakin yksi ihana pinkkihameinen barbi on jäänyt mieleen,
sillä puvussa olevat tähdet hohtivat pimeässä♥
Saatika sitten pinkki avoauto, jolla barbit ja kenit huristelivat menemään!
Monet isommat lahjat ja pelit olivat yhteisiä sisarusten kanssa,
sillä ikäeromme on niin pieni.
Muita kuin aineellisia muistoja tulee toki mieleen myös.
Isovanhempieni vielä eläessä muistan joulutunnelmat heidän vanhasta tuvastaan.
Ukki halusi aina hennon ja vaaleanvihreän kuusen,
ja muistan hyvin, miten koristeet ja kuusenvalot loistivat maalatulta puulattialta.
Muutenkin muistan aina ihailleeni joulukuusta,
ja edelleen tänä päivänä se on minulle yksi tärkeimmistä joulun tunnelman luojista.
Aattoiltana lasten jo mentyä nukkumaan istuskelemme miehen kanssa sohvalla glögilasien kera
ihailemassa hartaasti kolmemetristä joulupuutamme♥
Eräänä jouluna isämme oli joutunut sairaalaan,
ja me veljeni ja siskoni kanssa haimme naapurin metsästä (luvalla) joulukuusen.
Ehkäpä se ei ollut se kaunein kuusi, ja oksiakin siihen vissiin porattiin lisää, mutta kuusi kuitenkin :)
Minulla on siinä vaiheessa ollut jo ajokortti,
sillä autolla mentiin sitten tyksiin viettämään aattoa iskän kanssa.
 |
| Veikkaan vuotta -91 tai -92. Pikkujoulukuusessa paloi aina aidot kynttilät. |
Näissä kuvissa olemme pääasiassa vuotta nuoremman veljeni ja kaksi vuotta nuoremman siskoni kanssa.
Myös kaksi nuorinta sisarustani ovat päässeet mukaan.
Hauska huomata, miten kasvua ja kehitystä on tapahtunut.
Yläkuvassa virnistelevä nuorin veljeni muistuttaa erehdyttävästi omaa kuopustani Severiä.
Ikäkin lähes täsmää :)
Vielä yksi lahjamuisto tähän loppuun!
Jokunen viikko sitten siskontytön synttäreillä käydessämme
bongasin lelujen joukosta oman ihan ekan My Little Ponyni!
Iiiik miten nostalgista! Sorry Minttu, tää lähti nyt tädin mukaan ;)
Jotain outoa on tuolle ponin harjalle kyllä tapahtunut vuosien varrella,
en tunnusta!! :D
Kiitos haasteesta Anu♥
Tätä oli kiva kirjoittaa, ja monet joulumuistot pulpahtivat pintaan♥
Mahtaisikohan veljeni vaimo Anette tarttua haasteeseen..?
♥ Teija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti