Hieman haikeana, myimme eilen isomman veneen pois.
Ei se ollut suuren suuri, ei trendikäs eikä virtaviivainen, mutta meille ihan passeli näiden vuosien aikana.
Hankimme veneen, kun Oskari oli aivan pieni vauva, vuonna 2006.
Nimi "Meme" muotoutui Oskarin sanasta vene, hän kun noin vuoden iässä oppi puhumaan.
No ei me kyllä nimeltä venettä ikinä kutsuttu, mutta hauska muisto tuostakin jäi.
Eihän tavaraan kiintyä saisi, mutta luopuminen näin isosta jutusta jättää pienen kaihon mieleen...
Miksi sitten luovuimme?
Käytännön syistä. Iso omakotitalo, piha, mökki, vene... too much.
Veneretkemme Memellä olivat kuitenkin pääasiassa päiväretkiä,
jotka hyvällä kelillä pystyy taittamaan pulpettiveneelläkin.
Tänä kesänä emme itse asiassa laskeneet koko venettä, ja silti päästiin merelle ihan sopivasti pulpparilla.
Itselläni oli veneessä aina neulomisvälineet mukana.
Ihanaa puuhaa katsella kauniita maisemia ja samalla kilisytellä puikkoja!
Pojat tykkäsivät tietty styyrailla...
Ihan pieninä lapset matkustivat välillä turvaistuimessa.
Kiva apu siinä vaiheessa, kun äitiä tarvitaan rantautumisessa ja muussa säätämisessä.
Kätevä mattonkuivatusapurikin se oli.
Mukavia reissuja ja ihania muistoja...
Tässä Severi istuskelee takakannella muistaakseni Utössä.
Merisumussa mentiin ja jännää oli.
Tällä hetkellä Meme matkustaa Viking Gracen kyydissä kohti Tukholman saaristoa.
Omistajina nuori pari, ja tulossa toivottavasti monta uutta seikkailua.
♥ Teija
